KATSEET KOHTI TULEVAA

Jou! Taas on tovi vierähtäny edellisestä postauksesta. Se ei ottanu tuulta alleen sillon se kirjottelu, vaan josko nyt. Kevättä kohti mennään kovasti. Ihan varmasti näin jo pellolla heinää pilkottavan lumen alta, ei siinä oo enää ku puol metriä, ni pääsee jo jälelle! Puruhommissa meillä oli pitkä tauko, mutta nyt päästiin uuteen ryhmään ja hirveä motivaatio päästä kokeeseen tälle kautta. Montaa treeniä ei uuden maalimiehen kanssa olla tehty, opetellaan puolin ja toisin tuntemaan, mutta tavotteet tuntuu olevan samat. Paljon puhutaan ja mietitään treenejä jälkikäteen, mikä on oikeinkin hyvä minusta. Pääsen itekki pätemään välillä ;D Tottiksessa meillä on talvitauko ohi ja ny ollaan otettu urakaksi treenata estenoudot kuntoon kesää ajatellen. Viime kauden tavotteista meillä toteutui BH ja luonnetestissä käynti. BH oli minusta aivan hyvää settiä siihen koulutustilanteeseen nähen ja luonnetesti meni melko nappiin, 240p+++. Muutenhan kesä meni uidessa ja tottista ja jälkeä tehdessä. Pa

Lopahti tuo kirjoittelu ihan tyynnin, kun tuntui, ettei kirjoittamillani jutuilla ollut muuta merkitystä kuin niiden ulostaminen omasta päästäni kirjoitettuun muotoon. Mitään en lupaa sitten nytkään, kirjoittelenko yhtään sen enempää. Pitää varmaan myös tarkistaa, onko lukijoitakaan enää listoilla :D Vaan mepä ollaan Raimon kanssa reenattu ahkeraan. Viime kesän lopusta pitkälle syksyyn painiskelin murkkuikäisen, korvattoman uroskoiran kanssa, vaan kyllä tässä alkaa valoa näkyä tunnelin päässä! Kyllähän minä tiesin, mitä oon ottamassa ja ettei tää helppoa tuu oleen. Välillä oon ollu viittä vaille kinttaita tekemässä, mutta isoimman osan ajasta oon ihan hiton onnellinen, kun tuo koira on mulle päätynyt! Tottista väännetään harvase päivä. Alan sinällään olla tyytyväinen mielentilaan, minkä oon saanu Raimolle luotua. Nyt kun siihen sais kestävyyttä ja häiriönsietoa, niin varmana alkas olla hyvä. Suunnitelmissa on keväälle tahi alkukesälle käydä BH-koe tekemässä, nin päästään keskittymä

Minä saisin kävellä nopeammin, täyskäännökset terävämmäksi ja kontaktinputoamisesta palautetta koiralle. Mutta saakeli, miten oonki taas uponnu pumpulikuplaan tuon koiran kans! Se on niin hieno! Ennen on nuo lelupalkkaukset ollu yhtä härväystä; Raimo on alkanu hilloaan lelua (varsinki tuota purutyynyä) ja keskari pystyssä laukkonu ympyrää, etten oo saanu kiinni. Nythän se oikein tyrkyttää tyynyä mulle ja vielä hyppii vasten! Ihana Raimo <3

Onni on kasvattaja, joka asuu alle 20 kilometrin päässä! Käytiin eilen nimittäin hänen ja miehensä kanssa tekemässä veljeksille jäljet. Halusin, että joku kokenut tsekkaa meidän jäljenajon ja antaa vinkkiä jatkoon. Ajatuksia tulikin paljon! Tein tosi lyhyen jäljen, ehkä sen 60 askelta. Namitin lähes joka askeleen. Draivia oli hyvin ja Raimo hyvin tarkisti myös namittomat askeleet - itseasiassa ne oli kaikista parhaiten menneet kohdat! Todettiin, että hyvä on eteneminen ja ettei sitä vielä tässä vaiheessa kannata alkaa hidastaa. Todettiin myös, että nyt vois kokeilla vähentää reilusti ruokaa jäljeltä, sitä kun jää niin paljon syömättä. Ja mun asentoon liinassa pitää kiinnittää huomiota, se kun aiheuttaa nyt Raimolle hankaluuksia. Mun myös pitää jatkossa vahvistaa herkemmin nenä maassa kulkemista eli kun nokka nousee, pysähdyn ja kun se laskee, niin samantien liikkeelle eikä jäädä vatuloimaan. Muutosta meidän treeneissä on ollut sen verran, että vaihdettiin puruporukkaa henkilökohtai

Ajatuksia?

Nyt pittää sanoa, että mietityttää. Viimeisimmät hakutreenit meni niin penkin alle kuin suinkin voi mennä. Otettiin palkaksi lelu, se kun näyttää toimivan ruokaa paremmin. Sitä näytettiin Raimolle ja samalla kun käytiin pikkulenkki tekeen, maalimies meni piiloon. Löysäsin Raimon pistolle ja oletettavasti se taantui sille tasolle, millä se oli ollutkin hakutreeneissä eli ei juurikaan maalimiesmotivaatiota ja haahuili ympäriinsä. Sattumalta se sai vainun maalimiehestä, sai vähän leikitystä ja lelun itselleen. No, toinen pisto otettiin heti perään. Lelua näytettiin Raimolle, maalimies piiloon sillä aikaa, kun käytiin lenkki. Raimo lähti pistolle niin nätisti, kunnes pyörähti ympäri ja alkoi haistella. Se haisteli, vaikka miten sitä kutsuin. Kanssahakuilija ehdotti, että se paineistuu ja muutin ääneni oikein iloiseksi. Ei niin mitään vaikutusta. Raimo vaan haisteli häntä ja korvat pystyssä, oli oikea elävä keskisormi siellä metässä. Sitten tein ratkaisun, keskeytin treenit ja karautin au